sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Meillä elellään rauhallista syyskautta. Kävin Tatsin kanssa syyskuussa Satakunnan spanielikerhon järjestämässä vesityötreenissä, jossa vesipetoni yllätti, kun ei ollutkaan kovin innokas pulahtamaan veteen. Yksi dummy-riistapukkinouto kuitenkin saatiin. Treeni oli tosi mukava, ja antoi hyvän käsityksen siitä, mitä spanielien vesityökokeessa tapahtuu. Sillä aikaa Popi (Punahongan Impala Express) on kunnostautunut ihan tositoimissa. Se pääsi haistelemaan peuran verijälkiä, teki keskittyneesti työnsä ja löysi peuran tiheästä pusikosta.

Manna (P. Ilo Orleans) ja Ninni (P. Ilmiliekki) ovat käyneet silmäpeilauksessa. Mannalta todettiin kohtalainen distichiasis, eli sillä on useita ylimääräisiä sisäänpäin kasvaneita ripsiä. Ne ovat onneksi hentoisia, eivätkä ole vaivanneet Mannaan millään lailla. Toivottavasti eivät vaivaa jatkossakaan; seuraamme tilannetta. Ninnin silmät olivat puhtaat.

Kävin tällä viikolla trimmailemassa Pekua (P. Ilkikuri).
Rambo (P. Igitur) tahtoisi metsälle punaisen sorsan kanssa? Kuva Elina Tuomisto.
Elsa (P. Impromptu) keräilee voimia seuraaviin tempauksiin. Kuva Ilona Sola.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Vietimme eilen sateista päivää Nakkilassa Lattomeren metsästysmajan ympäristössä. Lähinnä kastuivat Ninni ja Manna emäntineen, jotka osallistuivat Satakunnan spanielikerhon järjestämään spanieleiden taipumuskokeeseen. Molemmat koirat tekivät hyvän urakan. Ninni suoritti hyväksytysti kaikki osa-alueet ja sai näin tuloksen SPA1 (eli hyväksytty taipumuskoe). Mannan osalta viimeinen osatyö eli vesinouto jäi himpun vajaaksi, kun se hetken vedessä pulikoituaan lähti uimaan mutta kääntyikin takaisin ilman riistapukkia. Muutoin taippari meni Mannankin osalta tosi hyvin, joten katseet ovat jo seuraavassa yrityksessä, kunhan ensi on treenattu vesityö kuntoon.

Tässä tyttösten arvostelut. Tuomarina toimi Simo Syrilä.

Punahongan Ilmiliekki "Ninni"
Sosiaalinen käyttäytyminen: Iloinen ja ystävällinen narttu. Suhtautuu normaalisti toisiin koiriin ja etsii ihmiseltä kontaktia. (hyväksytty)
Haku ja laukaus: Riittävän laajaa ja innokasta hakua. Käyttää maa- ja ilmavainua. Koira toimii itsenäisesti. Laukauksesta jatkaa. (hyväksytty)
Jäljestys: Jäljestää maa- sekä ilmavainua käyttäen sopivaa vauhtia edeten. Kaato kiinnosti. (hyväksytty)
Vesityö: Meni innokkaasti uimaan. Toi pukin ohjaajalle. (hyväksytty)
Tottelevaisuus: Erinomainen tottelevaisuus. (hyväksytty)
Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Hyvä yhteistyö. Mukava pari.
Kokonaisarvostelu: hyväksytty.

Punahongan Ilo Orleans "Manna"
Sosiaalinen käyttäytyminen: Iloinen ja ystävällinen narttu. Suhtautuu normaalisti toisiin koiriin ja etsii ihmiseltä kontaktia. (hyväksytty)
Haku ja laukaus: Sopivan innokasta maa- ja ilmavainuista hakua. Pitää hyvin yhteyden ohjaajaan. (hyväksytty)
Jäljestys: Jäljestää rauhallisesti ja jälkitarkasti. Käyttää maa- sekä ilmavainua. Kaato kiinnosti. (hyväksytty)
Vesityö: Käy uimasilla. Ei nouda pukkia. (hylätty)
Tottelevaisuus: Hyvä tottelevaisuus. (hyväksytty)
Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Ohjaajan ja koiran välillä hyvä yhteistyö.
Kokonaisarvostelu: hylätty.

Manna (vas.) ja Ninni odottelemassa autossa ensimmäistä osakoetta. Kuva Hanne Tuulos.
Hyvin menneen päivän jälkeen hymyillään ja poseerataan. Kuva Elina Jalni.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Kesä on kulunut laiskassa moodissa ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä. Popi (P. Impala Express) oli meillä viikon hoidossa, kun sen oma perhe vietti VPK-leiriä. Tatsi näytti pojalleen kaapin paikkaa aika tiukastikin kahden päivän ajan, mutta sen jälkeen tilanne rauhoittui ja niistä tuli varsin hyvät kaverit. Molemmat ovat melkoisia nenäkoiria: lenkillä kuono viistää maata koko ajan, ja vauhtia riittää. Yhdeksi illaksi olin saanut ystäväpapilta kutsun tulla koiran kanssa alustamaan seurakunnan sinkkuiltaa luomakuntateemasta. Tatsi jäi kotiin ja otin sen sijaan seurakseni Popin. Siellä oli tarjolla paljon rapsutuksia ja ilmeisesti makkarakin olisi Popille maistunut... Se on varsin hauska koira. Huomasin myös että pikkulinnut kiinnostavat sitä valtavasti - samaa piirrettä ei ole Tatsissa eikä ollut myöskään Jebussa.

Popi ja Saara-pappi Katariinan pappilan pihalla

Ruissalossakin käytiin. Vas. Tatsi ja oik. Popi. Samaa näköä on!

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Peppi (Punahongan Illuusia) on viettänyt juhannusta mökkimaisemissa. Äitinsä tapaan sen rakastaa uimista ja keppien noutoa vedestä. Alla olevat kaksi kuvaa on ottanut Ylikosken perhe.

Peppi noutaa.
Laivakoira Peppi.
Itse vietin äskettäin yhden viikon kesälomaa, ja loppuosa seuraa kahden viikon päästä (lukuun ottamatta loman katkaisevaa työmatkaa Ranskaan). Kesäkuun lomani päätteeksi kävin kehäsihteerikeikalla hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä Kalannissa. Tuomari oli hollantilainen ja hänen sanelustaan oli varsin miellyttävää kirjoittaa. Syyksi paljastui se, että kyseinen tuomari joskus itsekin toimi kirjoittavana sihteerinä ja sen myötä tiesi, että tekstin rustaus ei ihan suju samassa tahdissa kuin puhuminen! Monet tuomarit lausuvat useita kohtia peräkkäin ja on ikävää kysellä "miten se keskimmäinen lause menikään". Silti tykkään enemmän kirjoittaa kuin pyörittää kehää, jälkimmäisessä kun pitää muistaa niin paljon asioita yhtä aikaa. Se muistuttaa vissiin liikaa perusarkeani.

Ruusukkeita tarjolla erkkarissa.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Tänään Tatsin pentusille tuli ensimmäinen vuosi täyteen. Aika on kulunut nopsaan, ja seitsikon kehittymistä ja elämää on ollut ilo seurata. Onnea (ikäjärjestyksessä) Peppi, Popi, Manna, Ninni, Rambo, Elsa ja Peku! Facebookin kuvien perusteella nuorison on juhlistanut päiväänsä herkuttelemalla, lahjoja saamalla ja niitä tuhoamalla. Varsin walesimaista touhua siis. Kiitos kaikille kasvattien omistajille siitä, että ovat huolehtineet tästä maailman ihanimmasta pentuekatraasta niin hyvin ja rakkaudella!

Iso poika Popi ja lelu. Kuva Riikka Vähä-Koskela.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Toukokuun viimeisenä sunnuntaina Tatsin nuorisoa saapui Tarvasjoelle neljän koiran verran opettelemaan mejän, eli metsästyskoiran jäljestyskokeiden, alkeita. Paikalla olivat perheinensä Popi (Punahongan Impala Express), Elsa (P. Impromptu), Peku (P. Ilkikuri) ja Manna (P. Ilo Orleans). Opettajaksi olimme saaneet überpätevän Kaisa Railomäen, joka muun muassa toimii Lounais-Suomen Spanielikerhon mejä-toimikunnan vetäjänä. Kokeiden järjestämisen ja niissä ohjaamisen lisäksi Kaisa antaa jälkivaliocockerinsa Rokan kanssa viranomaisapua liikenteessä loukkaantuneiden sorkkaeläinten löytämiseen. Mukanansa Kaisalla oli tällä kertaa reilu yksivuotias saksanseisoja Siiri.

Aluksi käytiin läpi perusasioita, opiskeltiin kartan ja kompassin käyttöä ja otettiin askelmitat. Sen jälkeen koirille vedettiin jäljet lähimaastoihin. Niiden tekeytymistä odotellessa evästeltiin laavulla, ja lopuksi kukin koira sai "paukuttoman paukkuharjoituksen jälkeen" (oli sunnuntai) ajaa jälken. Kaisa ja Siiri ensin demonstroivat jäljen ajoa hakkuuaukealla, jonne yleisöllä oli tien varresta hyvä näköyhteys.

Kaikki neljä osoittautuivat todella päteviksi mejäkoiran aluiksi, ja harrastusta kannattaa ilman muuta jatkaa. Vauhtia oli sopivasti, ei liikaa, niinkuin walesien ollessa kyseessä usein käy. Varsinkin Popin suoritus oli jopa ilmiömäinen, ja se olisi melkein saman tien valmis kokeeseen, vaikka tietysti muutama harjoitus kannattaa silti vielä tehdä. Oli todella hienoa katsella, miten mieluista nenän kanssa työskentely junnukoirille oli.

Elsa aina valmiina!




Pekulla on ollut metsässä kivaa. Kuva Hanne Tuulos.

Popi kuuntelee opetusta.

Siiri näyttää, kuinka sorkka löydetään.

Manna on edennyt kaadolle.

Kodan tunnelmaa. Kuva Hanne Tuulos.


tiistai 24. toukokuuta 2016

Manna (Punahongan Ilo Orleans) pääsi viime lauantaina ensi kertaa tutustumaan näyttelyhumuun. Koski TL:ssä pidettiin ryhmänäyttely, ja walesit arvosteli Sanna Kavén. Sää oli mitä parhain ja Manna lupsakkaalla päällä. Ei mikään villikko, kuten usein äitinsä on vastaavissa tilanteissa. Kehätottumattomuus totta kai näkyi, mutta kaiken kaikkiaan Manna käyttäytyi oikein hienosti. Kehän jälkeen se nukahti kyljelleen makkarakojun viereen nurmikolle, ja sitä piti oikein herätellä kotiin lähtöä varten.

Mannan tulos oli EH JUK2 ja arvostelu seuraavanlainen:
"Hyvänkokoinen. Oikea purenta. Hyvä ilme. Hieman loiva otsapenger. Hyvä kaulan pituus. Hieman lyhyt olkavarsi. Riittävä eturinta ikäisekseen. Ikään sopiva rintakehä. Hyvä lanne ja lantio. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu edestä leveästi ja löysästi. Riittävä askelpituus mutta liike kaipaa lisää tehoa. Hyvä karvalaatu ja väri. Miellyttävä käytös. Antaa liikkeessä hieman takakorkean vaikutelman."

Kuvat otti Mannan emäntä Hanne Tuulos.

Voiko pieni spanieli lempeämmältä näyttää?

Ennen kehää.



Ja kehässä.



keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Kävin viime viikonloppuna kasvattajan jatkokurssin Ellivuoressa. Kahden päivän kurssin ohjelma keskittyi genetiikkaan, koiranjalostuksen etiikkaan, kokeneen kasvattajan rehelliseen puheenvuoroon ja ulkomuototuomari Jaana Hartuksen pitämään oppituntiin koirien rakenteesta. En oppinut mitään järisyttävää uutta, mutta ainahan on hyvä myös kerrata vanhoja asioita. Ja totta puhuen opin kyllä arvioimaan koirien rakennetta hieman paremmin. Kysyin geneetikko Anna-Elisa Liinamolta MyDogDNAsta, kuinka laajalti se oikeasti selvittää koiran genomin monimuotoisuutta. Kuulemma testikohtia on useita jokaisesta kromosomista, ja ne ovat satunnaisesti valittuja. (Ne eivät varmaan silti edusta kuin paria prosenttia koko genomista, luulen). Liinamo piti MyDogDNA-testin parhaimpana ominaisuutena nimen omaan tuota monimuotoisuustulosta. Taidan siis pitkään kestäneen skeptismin jälkeen otattaa ainakin sijoitusnartuiltani tuon testin.

Kurssin vetäjä laittoi kiertämään  Yrjö Ylänteen vuonna 1948 kirjoittaman Koirakirjan, jossa esitellään eri rotuja. Walesinspringeri näytti kuvissa hassulta, lähes cockerilta. Sen korkeudeksi mainittiin tekstissä 37 cm ja painoksi 15-18 kg. Onko korkeutta todella tullut muutamassa vuosikymmenessä yli kymmenen senttiä lisää?

Kurssia ei päässyt pelkällä istumisella ja kuuntelemisella läpi, vaan vielä tulee toimittaa järjestäjälle oman kennelin toimintasuunnitelma. Sitä siis seuraavaksi laatimaan.

Walesinspringerspanieli Yrjö Ylänteen kirjassa vuodelta 1948.


maanantai 18. huhtikuuta 2016

Vietin kuluneen viikonlopun Vaasassa, jossa järjestettiin 16.-17.4.2016 kansainvälinen koiranäyttely. Aikamoinen reissu viiden päivän sairasloman perään, flunssassa, kahden pojan ja kahden koiran kanssa! Tatsin seuraksi noukimme matkan varrelta Rambon osallistumaan koko pentueen ensimmäiseen näyttelyyn. Näyttelypäivää edeltäneenä yönä hotellissa esikoispoika oksenteli ja valitti kurkun karheutta - siispä lähdin matkaan Botnia-hallille ilman kepoani, kolmivuotiaan kuopuspojan ja kahden varsin vilkkaan walesin kanssa. Kevythäkinkin roudaamisen autosta hallille sain unohtaa. Onneksi pelastukseksi tuli Henna, joka suostui esittämään molemmat kehäraakilekoirat. Tatsin kanssa olen viime kerran käynyt näyttelyssä kolme vuotta sitten. Se on aina ollut kehässä liian kova menijä, mutta ajattelin optimistisesti että vuodet tokon parissa olisivat tuoneet sen askellukseen malttia. Kävikin niin, että keltanokka Rambo päihitti kehäkäyttäytymisessä äitinsä, vaikka toki senkin performanssista huomasi kokemuksen puutteen. Häntä kuitenkin heilui iloisesti molemmilla - Tatsilla vain hinku emännän perään (joka ei edes ollut näkyvillä) vei voiton. Blääh. Mutta reissu oli joka tapauksessa mukava! Illalla kyläilimme hotellin toisessa päässä juomassa kuoharia ystäväpariskunnan Rudi-walesin hyvän tuloksen kunniaksi, ja tänään palasimme kotiin kaikkemme antaneina. Mainita pitää myös Mustasaaren mahtava kirppis, joka sijaitsi ihan hotellin vieressä ja josta löysin hyvän tuliaisen lautapelihullulle miehelleni.

Tässäpä vielä Rambon ja Tatsin arvostelut. Tuomarina oli Riitta Niemelä.

Rambo (Punahongan Igitur, EH JUK4.
"Erittäin hyvän tyyppinen, mittasuhteiltaan lyhyehkö uros, jolla tänään hieman ujo käytös. Aavistuksen lyhyt pää, miellyttävä ilme. Runko vielä kesken kehityksen. Sopiva luuston vahvuus. Kaunis ylälinja. Hieman kipittävät liikkeet, ei tänään rentoudu liikkumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kaunis turkki. Hyvin esitetty.

Tatsi (Otterox Royal Touch), EH KÄY1
Pienikokoisen, matalaraajaisen vaikutelman antava viisivuotias narttu, jolla kuitenkin sopiva vahvuusaste. Sievä nartun pää. Hyvä ylälinja. Varsin vahva runko. Kokoon sopiva raajaluusto. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä turkin laatu. Ei tänään päästä esittäjäänsä helpolla. Reipas springerin käytös.

Kuvat on ottanut Marja Strahlendorff.


Rambo oikealla.


Rambo 10 kk.

"Kiltti tuomaritäti, saanko jo painaltaa ulos kehästä?"


torstai 14. huhtikuuta 2016

Perustimme toissavuonna pienenpienellä joukolla Remmi ja ruusuke -nimisen digilehden. Se ilmestyi ensi alkuun taitettuna näköislehtenä Issuu-palvelussa. Pidemmän päälle moinen julkaisutapa oli kuitenkin vähän raskas, ja muitakin syitä oli, jotka saivat meidät tekemään päätöksen lehden muuttamisesta nettisivustoksi. Ja tänään tästä muutoksesta sitten tuli valmista ja sivusto http://remmijaruusuke.wordpress.com julkaistu! Itseäni kiinnostavat ennen kaikkea tiedemaailman alkuperäisjulkaisut, joihin pääsen helposti ja laveasti käsiksi työpaikkani eli yliopiston kautta. Nyt työn alla on lyhyt suomennos koirille yleisesti käytetyn epilepsialääkkeen sivuvaikutuksista, jotka julkaistiin viime kuussa The Veterinary Journal -lehdessä. Koiriin liittyviä tieteellisiä artikkeleita julkaistaan todella paljon, ja vain aniharva niistä päätyy suomennettuna mediavirtaan. Omassa työssäni vertaisarvioin silloin tällöin toisten tutkijoiden tiedejulkaisuihin tarjoamia käsikirjoituksia, ja kirjoitan toki omiakin, joten tällainen koiramaailman tiedeartikkeleihin tutustuminen on kiva oheispiristys.

Vihdoinkin valmista!
Pentueen äidinisä Hugo (Freckles Royal King), "Kungen av Norrland", täyttää tänään jo yksitoista vuotta. Grattis tätäkin kautta Ruotsinmaalle! Hugo on ollut varsin menestyksekäs näyttelyurallaan vielä veteraani-iässäkin. Se on periyttänyt Tatsi-tyttärelleen robustin ruumiinrakenteen lisäksi aimo annoksen itseihailua (hellyydenkipeys tulee äidiltä). Hugo rakastaa lumiskootterin kyydissä viilettämistä, mutta kuten kuvasta näkyy, kesäinenkin versio passaa. Tärkeintä on vauhti!

Kuvien (c) Tina Hedberg-Johansson, kennel Otterox (Hugon viimeinen pentue kenties tulossa siellä)

Voitokas Hugo
Talvikyytiä

Kesäkyytiä

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Peku (P. Ilkikuri) tuli tänään trimmattavaksi, ja varsin ilkikurinen se olikin. Onko mitään hurmaavampaa ja rasittavampaa kuin vajaa vuosikas walesiuros! Pekun mielestä Tatsi-äiti oli maailman kuumin pakkaus, eivätkä Tatsin torumiset pitäneet sitä kuin hetken aloillaan. Loppujen lopuksi Olavi vei Tatsin ulos, jotta trimmaaminen onnistuisi. Vähän puolittaiseksi karvanlaitto kuitenkin jäi, kun Olavi kesken kaiken toi Tatsin takaisin sisään. Mutta saatiinpa sentään korvat siistittyä ja vähän muutakin! Peku on mielestäni todella komea uros, ja sillä on hyvä rakenne. Se on myös varsinainen touhupakkaus ja erittäin kiintynyt perheenjäseniinsä - niinkuin varmaan kuka tahansa walesi.

Pekulla on ikäänsä nähden jo varsin runsas turkki.

Äiti, olet niiiiin ihana.

Komistus!


maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pentueen kuopusnarttu Elsa (P. Impromptu) on harrastanut tänä vuonna jo paljon. Se on käynyt agilitykurssilla ja arkitottelevaisuuskurssilla. Agikurssin halli kovine äänineen oli Elsasta hieman pelottava, mutta edistymistä tapahtui, ja agilityä lienee luvassa tulevaisuudessakin. Tyttö kulkee hihnassa nätisti ja osaa olla päivät siivosti yksin kotona. Mummulakin on sille tärkeä paikka. Elsa on kaiken kaikkiaan todella energinen ja sosiaalinen yksilö.
 
(Viime syksynä osa Elsan energiasta suuntautui oman kodin remontointiin. Liekö sitten pentulaatikkoajan työnimi ”Tammy” velvoittanut tähän – poimimme nimen suuresti fanittamastamme ”Parks and Recreation” –sarjasta, jossa oli kaksikin Tammya, ja näistä molemmat varsin aktiivisen juonikkaita!)

Elsa kotisohvalla.

Juoksuaika on rankkaa!

Siskontyttöni Elsa väritti piirroksen koirakaimastaan. Sain tämän tuliaiseksi pari päivää sitten.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Hyvää pääsiäistä näiden riemukkaiden kuvien kera! Pohjanmaan-matkaaja Manna (P. Ilo Orleans) lomailee parhaillaan laumansa kanssa näinkin lumisissa maisemissa. Kuvat on ottanut Mannan emäntä Hanne Tuulos.






perjantai 25. maaliskuuta 2016


Sijoitusnarttuni Ninni (P. Ilmiliekki) perheineen reissasi tänään pääsiäisen viettoon ja poikkesi matkan varrella meillä. Oli tosi mukava nähdä yhdeksänkuista tyttöä, ja taisipa Tatsikin piristyä. Ninnillä on hieno runsas karva (pentukarvaa on vielä ihan pikkuisen jäljellä), ja korkeudessa se taitaa hieman voittaa äitinsä. Terveenä on pysytty ja ensimmäistä juoksua odotellaan. Elsalla ja Mannalla alkoi juoksu tällä viikolla, ja Peppikin näyttää vähän merkkejä sinne päin. Olen ystäväni kanssa järjestämässä Punahongan pesueelle mejän alkeistreenejä toukokuun lopulle, joten olisi enemmän kuin passelia, jos nartut ehtisivät aloittaa ja lopettaa juoksunsa sitä ennen. Mannalle on tiedossa myös näyttely toukokuussa, ja Rambolle jo ensi kuussa. Kesällä sitten näkee, mitä kasvatit tuumivat vedestä; jos vaikka muutama uskaltautuisi spanielien taipumuskokeeseenkin.

Ninnissä on todella paljon Tatsin näköä.

Äiti ja tytär vaihtavat kuulumisia.

Ninnin turkki on entisestään tummentunut.



sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Meille saapui perjantaina viikonloppuvieraaksi Popi (Punahongan Impala Express), kun sen oma perhe vietti minilomaa koirattomassa ympäristössä. Popi on jo äitiään korkeampi jätkä, jolla on söpösti yhä pentukarvaisia alueita molemmissa kyljissä. Ensimmäinen ilta kului Popin liehitellessä äitiään, joka puolestaan antoi kurinpalautusta. Seuraavana päivänä tilanne normalisoitui, ja sunnuntaina kaveruus eteni niin pitkälle, että vinkulelullakin kyettiin jo leikkimään vuorotellen, toki Tatsin määräämillä ehdoilla! Sunnuntaina kävimme Littoisissa moikkaamassa Dara ja Duuri -waleseja ja teimme pitkän metsälenkin. Takaisin omaan kotiin päästyään Popi oli kuulemma ollut aika väsynyt seikkailustaan maailmalla - reippaasti se täällä käyttäytyikin, joten ei ihme!

Tatsi ja Popi Pääskyvuoren kallioilla.

Popi puolitrimmattuna.

Lauantai-iltana iski iso väsy!

lauantai 6. helmikuuta 2016

Pidimme tänään pentutreffit Rambon mökkimaisemissa. Pennuista paikalla olivat Rambon lisäksi Popi ja Manna, ja laumaa kaitsi ... öh kurillisen äidillisesti... Tatsi. Virtaa koirilla riitti, ensin metsälenkillä ja sen jälkeen mökissä. Turkin suhteen pennut ovat hassusti eri vaiheissa: Popilla ja Mannalla on vielä paljon tuuheaa sojottavaa pentukarvaa, kun taas Rambo on jo jättänyt sen vaiheen taakseen. Kovin isojakin ne jo olivat, ja eihän korkeus toki enää juuri tästä kasvakaan, kun ikää on jo melkein kahdeksan kuukautta. Rambo mitattiin 49-senttiseksi, ja Mannakin tuntuu olevan ihan piirun verran Tatsia korkeampi. Popi on aavistuksen Ramboa pienempi.

Todella mukava on aina pentusia nähdä ja todeta, kuinka hyvät kodit niillä on. Keväälle on ainakin kahdelle tiedossa näyttelyissä pyörähtäminen, eli trimmeritkin pitää kaivaa esiin jossain vaiheessa. Ninni käy arkitottelevaisuuskurssia, ja Elsa on aloittanut agilityn. Tatsi päässee ainakin canicrossailemaan tänä keväänä, ja varmaan muutamalla irtotokotunnilla käymme myös.

Hei me sekoillaan... (ja kuvaaja luovutti).
Rambo (Punahongan Igitur)

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Olimme tänään viettämässä ystäväperheen Trogen-walesin viisivuotissynttäreitä Raisiossa. Trogen (Hot Spices Villospår) on Tatsin "kaukainen pikkuserkku" tai jotain sen suuntaista. Ystävälleni iski alkuvuodesta 2011 auttamaton pentukuume, ja Ruotsista löytyi pienten investigaatioiden jälkeen sopiva pentue. Onpa siitäkin jo pitkä aika!

Päivänsankari oli niin hullaantunut jumalaisen Tatsin läsnäolosta, että kuvaussessio ei tuottanut ainuttakaan ei-tärähtänyttä kuvaa. Mutta onnea Truksu joka tapauksessa, ja pitkää ikää!

Päivänsankari Trogen.

Tatsi tuotiin muusaksi kuvaustilanteeseen.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Ninnillä (P. Ilmiliekki) oli tänään jännä päivä, sillä se korkkasi näyttelyuransa Kaapelitehtaan epävirallisessa pentunäyttelyssä. Ninni esitettiin isojen pentujen luokassa; ikäraja seitsemän kuukautta tuli täyteen eilen. Kaiken kaikkiaan näyttely meni hyvin: Ninnillä oli kivaa, samoin meillä taustajoukoilla eli Ninnin perheellä sekä minulla ja pojilla. Ninnin kanssa ei ole vielä paljon kehässä liikkumista tai seisottamista ehditty harjoitella, ja minunkin handlaustaitoni ovat vähän ruosteessa, mutta kyllä se siitä!

Tässä on Ninnin arvostelu (tuomarina Veli-Pekka Kumpumäki):
Vielä tottumattomasti esiintyvä narttu, joka rungoltaan hyvin kehittynyt ikäisekseen. Hyväilmeinen pää. Ylälinja elää vielä. Hyvä eturinta ja hyvä luusto. Hieman niukat takakulmaukset. Turkki vaihtumassa. Liikkuu iloisesti alkujännityksestä päästyään, hieman epävakaasti takaa, leveästi edestä. Lisäharjoittelua kaipaa. Miellyttävä käytös.

Hyvä Ninni!

Pientä harjoittelua ennen kehäesiintymistä. Onneksi Ninni on ahne ja pentunäyttelyssä saa palkata!

Söpönen.